Vuosikymmenten saatossa Kökar on linnunsilmin katsottuna näyttänyt jakautuvan saaren länsi- ja itäosiin. Länsirantoja myötäilee hyvä lintujen käyttämä muuttoreitti ja itäpuolen lahdet ja pellot tarjoavat suojaa ja ravintoa lepäileville linnuille. Jako ei kuitenkaan ole yksiselitteisen mustavalkoinen.
Österbygge – Skinnars
Viime pääsiäisenä Österbyggeen, saaren kaakkoiskulmaan, etelästä saapuneet piekanat täydentävät kuvaa lintujen kevätmuutosta. Syksyltä Hellsön Mika-tuulivoimalamäeltä on nähty koillisesta saareen tulevia petolintuja, joten saaren itäosissakin on paikallisten lintujen tarkkailun lisäksi mahdollisuus oppia uutta kevät- ja syysmuutosta.
Myötävalon ohjatessa retkeilyä
Kökarin länsiranta säilynee aamumuuton tarkkailuun parhaiten soveltuvana paikkana. Muuttolinja kulkee Kökarin länsipuolitse etelä-pohjoinen -suunnassa, syksyisin myös siten, että osa muutosta suuntautuu länteen. Aamumuutto vaimenee useimmiten aamuyhteentoista mennessä, ja iltapäivät kuluvatkin rattoisasti lahdilla, kylissä ja pelloilla olevia paikallisia lintuja tarkkaillen.
Auringon kääntyessä etelän kautta länteen
Havainnointiolosuhteet muuttuvat suotuisiksi saaren itäosien lahdilla, ja hyvien lintupaikkojen joukko on melkoinen, Österbyggessä Applabodenin kalliolta ja venevajalta Skinnarsin näköalatornille, mistä edelleen Österbyggen ja Hellsön pelloille ja sieltä kotiseutumuseon lahdelle, Mika-tuulivoimalamäelle, Ovasfjärdenille ja Vålön Loppofjärdenille. Alueella on kiintoisa pesimälinnusto, yhtenä Kökarin tyyppilaji kirjokerttu, ja vesilinnut suosivat lahtia niiden jäätymiseen saakka. Osana talvia lahdet eivät nykyisellään jäädy ollenkaan tai eivät jäädy useiksi päiviksi, ja myöhään syksyisin ja talvellakin voi kokea vesilintujen juhlaa – jopa tuhansien tukkasotkien ja kymmenien muiden vesilintujen kansoittaessa avovesiä.
Kökarilla on ainutlaatuinen asema
Keskellä Itämerta Pohjanlahden ja Suomenlahden suuntaisten muuttolintureittien vaikutusalueella. Kuten viikinki- ja Hansakaupan sekä luostarin aikaan, Kökar on myös linnustohistoriansa kautta Suomen kansainvälisintä aluetta saaren sattuessa etuvartioasemaan etelästä ja kaakosta levinneiden ja leviävien lintulajien kohdalla. Viime pääsiäisenä havaitut harjalintu, 10 mustaleppälintua ja mustapäätaskupari kertovat tästä tiheästä kudelmasta, jonka nyöri- ja loimilankoina ovat muuttavat ja paikalliset linnut. Kesän korvalla, kevätmuuton hektisimpien vaiheiden jälkeen – toukokuun lopun kuikkamuuttoa yhä odottaessamme – toivotamme saaren kymmenet mustakurkku-uikut, kirjokertut, satakielet ja muut pesimälinnut jälleen tervetulleiksi. Nekin sen tietävät – Kökar on kokemisen arvoinen!
Luontokuvat: Ari Linna